Tutkimuksen tausta ja aihepiiri (0)

Tutkimushankkeen nimi:
Reseptiivinen monikielisyys: lähisukukielten keskinäinen ymmärrettävyys (REMU)
(Receptive multilingualism: Mutual intelligibility of close related languages (REMU))
Tutkimuksen tausta ja aihepiiri
Hämmästyttävän vähän tiedetään reseptiivisestä monikielisyydestä, mahdollisuudesta hyödyntää läheisten sukukielten samankaltaisuutta kommunikaatiossa, jolloin keskusteluissa kukin osallistuja puhuu omaa äidinkieltään. Tällainen menettely on tuttua muun muassa Pohjoismaissa. Kun Euroopan neuvoston kieliohjelman tavoitteen mukaan jokaisen eurooppalaisen olisi hyvä osata kahta vierasta kieltä, yksi varteenotettava keino tukea Euroopan monikielisyyttä on reseptiivinen monikielisyys. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että se on tehokas ja tasa-arvoinen viestintätapa, sillä englannin käyttö ei ole kaikille yhtä helppoa.
Suomalaisten ja virolaisten vuorovaikutuksessa on varsin tavallista, että kukin osallistuja käyttää vähintään osittain äidinkieltään. Ensikosketus lähisukukieleen liittyykin useimmiten puhetilanteisiin, mutta pitempään maassa viipyvä ei voi kuitenkaan välttää törmäämistä kyltteihin, ohjeisiin, tuoteselosteisiin, tietoiskuihin tai lehtiotsikoihin. Erityisesti työhön tai opiskelemaan tuleva joutuu tekemisiin kirjallisten dokumenttien kanssa lomakkeista lehtiartikkeleihin, kirjeistä tutkielmiin. Perehtyminen teksteihin on kenelle tahansa tärkeää siksi, että esimerkiksi opasteen ymmärtäminen voi säästää aikaa tai käyttö- tai muun ohjeen ymmärtäminen vaivaa, jopa rahaa.
Olennaisinta on siis kielen ymmärtäminen. Se alkaa samankaltaisuuden havaitsemisesta uuden ja aiemmin opittujen kielten välillä. On tärkeää erottaa toisistaan todellinen, havaittu ja oletettu samankaltaisuus. Lähde- ja kohdekielen välinen todellinen samanlaisuus on kielitieteen aluetta, ja se on kielijärjestelmien vertailun pohjalta yleensä määriteltävissä. Havaittu ja oletettu samanlaisuus heijastavat oppimisprosessia. Mikäli oletettu samankaltaisuus ulottuu havaittua samankaltaisuutta laajemmalle alueelle, oppijan tuotoksiin syntyy virheitä. REMU-hankkeessa keskitytään selvittämään, mikä on havaitun ja oletetun samanlaisuuden rooli ymmärtämisprosessissa.
Jos oppija ei tiedosta lähde- ja kohdekielen välistä eroavuutta, hän olettaa, että kohdekieli toimii suunnilleen samalla tavalla kuin lähdekieli. Vanhastaan suomen - ja vironkielisten tiedetään tukeutuvan esimerkiksi toisiaan muistuttaviin sanoihin tai lähes identtisiin kieliopillisiin rakenteisiin yrittäessään ymmärtää toisiaan. Liiallinen luottaminen samankaltaisuuteen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Mikäli esimerkiksi formaalisen samankaltaisuuden uskotaan automaattisesti tuottavan myös semanttista ekvivalenttiutta, hypoteesi on virheellinen ja syntyy negatiivista transferia. Yllättävän vähän toisen kielen omaksumista käsittelevissä tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota samankaltaisuuden myönteiseen vaikutukseen, minkä vuoksi REMU-hankkeessa keskitytään nimenomaan viron ja suomen samankaltaisuuden merkityksen tarkasteluun, unohtamatta kuitenkaan väärin
ymmärtämistä ja kieltenvälisiä eroja.
Muualla Euroopassa on herätty hyödyntämään läheisten sukukielten keskinäistä ymmärrettävyyttä ja aihetta on tutkittu aktiivisesti. Aiemmin kohteina on ollut muun muassa intiaanikieliä ja skandinaavisia, romaanisia ja slaavilaisia kieliä. Viime vuosituhannen lopulta on tutkittu myös sitä, miten hyvin hollannin puhujat ymmärtävät friisiä ja afrikaansia. Yhden alan perusteoksen, Ten Thijen ja Zeevaertin toimittaman Receptive Multilingualism (2007) on julkaissut työnsä jo loppuun saattanut Research Center on Multilingualism ( University of Hamburg). Uusia näkökulmia tutkimukseen avaavat julkaisujen International Journal of Bilingualism ja International Journal of Multilingualism hiljattain ilmestyneet teemanumerot. Lisäksi Freiburgin yliopistossa toimii Institute of Multilingualism, jonka yksi tutkimusala on positiivinen transfer reseptiivisessä monikielisyydessä.
Reseptiivisen monikielisyyden nykytutkimus – toisin kuin aiempi – ei enää fokusoidu pelkästään läheiseen kielisukulaisuuteen. Keskinäistä ymmärrettävyyttä ei pidetä kielten luontaisena ominaisuutena, vaan sen katsotaan olennaisesti kuuluvan monikieliseen kommunikaatioon dynaamisena prosessina. Monikielisissä tilanteissa ei tarvitse edellyttää kielten välistä geneettistä läheisyyttä, vaan ymmärtämisprosesseissa voidaan turvautua esimerkiksi keskeisenä pidettyyn päättelyyn, jonka katsotaan perustuvan paitsi lingvistiseen myös maailmantietoon. Reseptiivisen monikielisyyden rinnalla voitaisiinkin puhua yleisemmin lingua receptivasta ( LaRa ). Sillä tarkoitetaan niiden lingvististen, mentaalisten, interaktiivisten ja kulttuurienvälisten kompetenssien kokonaisuutta, jotka aktivoituvat, kun kuulija passiivisella kielellään havainnoi puhujan lingvististä toimintaa tai puhuja koettaa kontrolloida ymmärtämisprosessia. Suullisessa interaktiossa ymmärtämistä edistäviin kielellisiin keinoihin sisältyy muun muassa nonverbaalisia signaaleja, sanoman perillemenon estymisen toteamista ja kaikukysymyksiä. Sanaston tasolla puhuja mukauttaa lausumiaan sen perusteella, mitä olettaa kuulijan ymmärtävän. Lisäksi LaRa turvautuu intensiivisesti päättelyyn. REMU-tutkimus siirtää näitä ajatuksia myös kirjallisten tekstien ymmärtämisen analyysiin.
Suomen ja viron reseptiivisen monikielisyyden edellytysten ja rajoitusten tutkimus on vasta alkamassa, ja hankkeessa työskentelevien tutkimukset ovat alalla ensimmäisiä. Muiden kuin indoeurooppalaisten kielten mukaan tuominen on teoreettisesti merkittävää, koska tähänastiset väitteet samankaltaisuuden vaikutuksesta ymmärtämiseen on todennettavissa tai osoitettavissa vääriksi typologisesti erilaisen kieliparin avulla.
Tutkimuksen merkityksestä
Mitään teoreettisia väittämiä ei voi todistaa universaaleiksi, jollei niiden paikkansapitävyyttä testata erilaisissa ympäristöissä. REMU-projektin päätavoite on edistää keskinäisen ymmärrettävyyden yleisen mallin rakentamista ulottamalla reseptiivisen monikielisyyden tarkastelu monille tasoille. Aiempi tutkimus on pitkälti keskittynyt foneettisten piirteiden, irrallisten sanojen samankaltaisuuden ja tiettyjen taustamuuttujien vaikutuksen selvittämiseen.
REMUn tavoitteena on testata, millaiset kielen tai sen käytön piirteet todella selittävät ymmärtämistä. Erityisesti pohditaan kielen järjestelmän samankaltaisuuden vaikutusta. Koska samankaltaisuus on kaikessa kielenoppimisessa tärkeässä asemassa, sille olisi löydettävä entistä tarkempia määritelmiä ja sen asteen arviointiin olisi kehitettävä menetelmiä. Myös testattavien selonteot ymmärtämistä edistävistä ja estävistä seikoista sekä hyödynnetyistä strategioista antavat arvokasta lisätietoa. Nämä tarkennukset kehittävät omalta osaltaan reseptiivisen monikielisyyden teoriaa. Merkittävä uusi ulottuvuus on myös se, että huomio kiinnitetään sukukielten oppimisen symmetrisyyteen: tuottavatko samat seikat ongelmia sekä virolaisille että suomalaisille sukukieleen tutustuville. Hankkeen uusia avauksia on verrata puhujan äidinkielen vaikutusta ymmärtämiseen. Vanhastaan tiedetään, että suomenruotsalaisten on helpompi ymmärtää tanskaa ja norjaa kuin suomalaisen, joka osaa ruotsia. Hankkeessa on tarkoitus testata niitä väitteitä, joiden mukaan sellaisen kohdekieleen tutustujan, jonka L1 kuuluu typologisesti eri ryhmään mutta joka osaa kohdekielen sukukieltä hyvin, on helpompi oppia kohdekieltä. Halutaan selvittää, miten yhtäältä eroaa äidinkielenään suomea puhuvan ja suomea taitavan suomenruotsalaisen kyky ymmärtää viroa, toisaalta viroa äidinkielenään puhuvan ja viroa taitavan vironvenäläisen kyky ymmärtää suomea
Yksi hankkeen tavoitteista on jäljittää sukukieleen vasta tutustuvalle annetun ohjeistuksen merkitys. Ymmärtämistä edistävien täsmäohjeiden vaikutuksen testaaminen antaa uutta tietoa: millaisesta informaatiosta on eniten hyötyä pyrittäessä ymmärtämään sukukieltä äidinkielen pohjalta.
Tutkimustulokset sanaston, lauseiden ja tekstien ymmärtämisestä ovat suoraan hyödynnettävissä viro ja suomi vieraana kielenä -opetuksessa. Ne ovat siirrettävissä käytännön ohjeiksi myös viroa tai suomea satunnaisesti tarvitsevalle erilaisiin ohjekirjasiin tai on-line-sanakirjaan. Sukukieliselle oppijaryhmälle oppimateriaalia laativa ei välttämättä ole selvillä tutkimustuloksista, ja REMU-
hankkeen yksi tavoite onkin saattaa yhteen käytännön opetus- ja materiaalinlaadintatyötä toteuttavat ja tutkijat.
Tutkimuksen avulla huomattujen ongelmien tai niiden puuttumisen perusteella saadaan oppimateriaalissa kuvattua ymmärtämisen onnistumisen edellytyksiä. Vastaavan kaltaisia hankkeita on toteutettu muualla. Yksi tunnetuimmista on EuroCom-projekti, jonka tavoitteena on ollut tuottaa oppikirjoja ja muuta materiaalia nimenomaan sukukieliä opiskeleville. Esimerkiksi EuroComRom-opetusohjelma hyödyntää kielenkäyttäjän äidinkielen taitoon perustuvaa luetun ymmärtämisen potentiaalia, joka romaanisten kielten puhujalla on. REMU-hankkeen yksi tutkimustulosten sovellus on samantyyppisen opetusohjelman laatiminen. EuroComFin olisi aluksi mahdollista laatia vaikkapa viron ja suomen pohjalta; myöhemmin mukaan olisi otettavissa liivi tai karjala näin tukien näiden uhanalaisten kielten opiskelua. Tutkimustulokset ovat hyödyllisiä myös on-line-sanakirjaa laadittaessa; listattavissa ovat paitsi petolliset myös ’hyvät’ ystävät, vähäisen ohjeistuksen avulla helposti tunnistettavat sanat.
Myös informanttien hyödyntämien käyttökelpoisten strategioiden jäljittämisestä on etua, ja ne soveltuvat viro tai suomi toisena kielenä -pedagogiikan kehittämiseen. Soveltuvien strategioiden, kuten samankaltaisuuden havainnoinnin tai maailmantiedon hyväksikäytön, tietoinen opettaminen on taloudellinen ratkaisu kaikille oppijoille tai muuten virosta/suomesta kiinnostuneille.
Hankkeen yhteiskunnallisen merkitys rakentuu ennen kaikkea tulosten sovellettavuuden ja sitä kautta monikielisyyden edistämisen varaan . Yleistajuisten julkaisujen kautta tietoa pyritään levittämään mahdollisimman laajalle. Reseptiivisen monikielisyyden edellytysten parantaminen helpottaa esimerkiksi työvoiman liikkuvuuden ja vilkkaan matkailun vuoksi enentyneitä kontakteja virolaisten ja suomalaisten välillä. Kyky käyttää äidinkieltään on voimaannuttava kokemus, joka tekee kohtaamisesta tasa-arvoisen ja myönteisen. Näin ollen on hyödyllistä, jos sukukieltä tarvitsevaa voisi auttaa ymmärtämään sitä vähäiselläkin kielitaidolla tai äidinkielen pohjalta. Paitsi kahden kielen puhujien kommunikaation parantamisesta kyse on myös Euroopan rikkaan monikielisyyden säilyttämisestä.
Tavoitteet
Suomea ja viroa vertailevaa ja niiden tuottamisen tutkimusta on toki tehty paljon, mutta keskinäistä ymmärtämistä ei ole tutkittu, vaikka virolaisten ja suomalaisten välinen kommunikaatio käytännössä usein toimiikin monikielisenä. Viro ja suomi muistuttavat paljon toisiaan rakenteellisesti, leksikaalisesti ja funktionaalisesti. Ei kuitenkaan tarkoin tiedetä, miten lähisukukielten samankaltaisuutta hyödynnetään toisen kielen ymmärtämisessä ja mitkä tekijät vaikuttavat ymmärtämisprosessiin.
Kielten välisen samanlaisuuden havaitsemista on tähän mennessä tutkittu osien merkitystä korostaen, esim . morfeemien tai taivutusmuotojen ja -tyyppien tasolla, mutta havaitseminen on todennäköisesti kokonaisvaltaisempaa. Tutkimushankkeen tavoitteena on päästä tämänkaltaisesta sirpaleisuudesta holistiseen näkemykseen. Holistisempaan näkemykseen pyritään myös tarkastelemalla kieltä käytössä, osana multimodaalista vuorovaikutusta.
REMU-tutkimus lähestyy sekä puhutun että kirjoitetun sukukielen ymmärtämistä 1) toisen kielen omaksumisen tutkimuksen, 2) vuorovaikutustutkimuksen ja 3) kielikontaktien tutkimuksen näkökulmasta. Toisin kuin varhemmassa eurooppalaisessa tutkimuksessa REMUn tarkoituksena ei ole määrittää lähtö- ja kohdekielen välistä etäisyyttä vaan keskittyä ymmärtämisen onnistumisedellytysten selvittämiseen. Pyrkimyksenä on kuvata tutkijoiden löytämät tai kielenkäyttäjien esittelemät tekijät, jotka vaikuttavat samankaltaisuuskäsitteen määrittelyyn sekä keskinäiseen ymmärrettävyyteen ja sen mittaamiseen.
REMU-hankkeen tutkimuskysymykset ovat luokitettavissa neljään pääkategoriaan:

Ymmärrettävyys ja kognitio – samankaltaisuuden havaitseminen
1a: Miten samankaltaisuuden havaitseminen eroaa tehtävissä, joilla mitataan irrallisten sanojen (mukana ’petollisia ystäviä’), irrallisiin virkkeisiin sijoitettujen ja yhtenäisiin teksteihin sijoitettujen sanojen ymmärtämistä? Miten morfologinen samankaltaisuus havaitaan, ja miten se edistää reseptiivistä monikielisyyttä?
1b: Kuinka voidaan määritellä samankaltaisuus ja sen havaitseminen ja mitata niitä morfologisesti rikkaiden viron ja suomen tapauksessa?

Ymmärrettävyys ja vuorovaikutus
2a: Kuinka keskinäinen ymmärrettävyys on saavutettavissa virolais-suomalaisessa vuorovaikutuksessa?
2b: Mikä on samankaltaisuuden havaitsemisen rooli vuorovaikutuksen resurssina?

Ymmärrettävyys ja taustamuuttujat
3a: Onko ymmärrettävyys symmetristä? Havaitsevatko suomalaiset ja virolaiset samankaltaisuutta samoissa konteksteissa?
3b: Mitkä kielenulkoiset tekijät vaikuttavat samankaltaisuuden havaitsemiseen (äidinkieli, suhtautuminen kohdekieleen, sen puhujiin ja kohdekulttuuriin, ikä, sukupuoli, koulutus, muiden kielten hallinta, kontaktit kohdekieleen)?

Samankaltaisuuden havaitsemisen tehostaminen
Vaikuttaako sukukielen laatua koskeva tieto ymmärtämiseen ja samankaltaisuuden havaitsemiseen?
Oletuksena on, että kielten leksikaalisen ja rakenteellisen samankaltaisuuden pohjalta sukukielen puhuja pystyy ei-sukukielen puhujia tehokkaammin hyödyntämään monenlaisia kielenkäyttöstrategioita tajutakseen viestien sisällön. Suomen ja viron melko läpinäkyvä oikeinkirjoitusjärjestelmä on omiaan helpottamaan samankaltaisuuksien löytämistä. Tunnistamatta jääneet yksittäiset leksikaaliset elementit eivät estä viestintää tai kokonaiskuvan syntymistä. Luettaessa aiemmin tuntemattoman sanan merkitys pystytään usein päättelemään kontekstin perusteella tai havaitsemalla samankaltaisuutta äidinkielen tai muun hallitun kielen kanssa. On todennäköistä, ettei tilanteen hallinnassa ole kyse pelkästään lingvistisestä tiedosta vaan osittain myös kielenulkoisista kommunikaatiostrategioista. Sanotun tai luetun ymmärtämiseksi tarvitaankin aktiivista työskentelyä, monentasoista päättelyä.
Aktiivinen työskentely ymmärryksen luomiseksi voi olla myös jaettua. Ongelmien esiintyessä monikielisessä vuorovaikutuksessa ne pyritään ratkaisemaan yhdessä. Neuvottelemisen merkitys korostuu, koska monikielisissä keskusteluissa kommunikaation ehdot ja strategiat eivät ole niin vakiintuneita kuin yksikielisissä. Monikielistä suomalais -virolaista vuorovaikutusta koskeva oletus on, että kielten keskinäinen ymmärrettävyys kasvaa vuorovaikutuksen osallistujien yhteisissä kielellisissä ja ei-kielellisissä toiminnoissa. Vuorovaikutuksen rakenne ja jaettu toiminta mahdollistavat ymmärtämisen silloinkin, kun pelkkä kielellinen aines ei sitä tarjoa.
Oletuksena on myös se, että sukukieltä voidaan ymmärtää ilman muodollista opetusta mutta toisaalta ymmärtämistä voidaan edistää erityyppisin ohjeiden avulla sen jälkeen, kun on selvitetty, mitkä seikat tuottavat kääntämisessä ongelmia, mitkä eivät.
Tutkimusaineisto ja menetelmät
Useiden tutkimuskysymysten vuoksi tarkoituksena on kehittää menetelmiä, joiden avulla samanlaisuuden astetta voidaan arvioida eri lähtökohdista. Siten myös kielenulkoiset muuttujat, kuten osallistujien asenteet ja erilaiset kontaktit sukukieleen, sekä osallistujien arviot ymmärtämisprosessista ovat tutkimuksen kohteena. REMU-tutkimus suosii erityisesti kvalitatiivista lähestymistapaa, joskin mukana ovat myös määrälliset näkökulmat. Aineistona ovat erilaisten tehtävien tulokset, haastattelujen ja kyselyjen anti sekä nauhoitetut keskustelut.
Tutkimuskysymys 1: Toisen ja vieraan kielen ymmärtäminen perustuu oppijoiden ja kielenkäyttäjien havaitsemaan samankaltaisuuteen, joka ei välttämättä ole sama kuin kieltenvälinen todellinen (lingvistinen) samankaltaisuus. Tarkoitus on selvittää, miten oppijat havaitsevat kieltenvälistä todellista samankaltaisuutta ja miten se vaikuttaa ymmärtämiseen.
Yhtenä kohteena on sukukielisten irrallisten sanojen, lauseiden ja kokonaistekstien ymmärtäminen. Käännöstehtävien avulla pyritään arvioimaan edellä mainituilla tasoilla samanlaisuuden havaitsemisen asteet sekä sen vaikutus ymmärtämiseen. Toisentyyppisissä testeissä kontrolloidaan tietynmittaisen (n. 300 sanaa ) tekstin ymmärtäminen viidellä kysymyksellä, ja vastausten perusteella tulokset pisteytetään. Näin pystytään selvittämään, ymmärtävätkö yhtäältä viroa äidinkielenään puhuvat ja virontaitoiset venäjää äidinkielenään puhuvat, toisaalta suomea äidinkielenään puhuvat ja suomentaitoiset ruotsia äidinkielenään puhuvat samoja asioita. Ymmärtämisen ja samankaltaisuuden havaitsemisen kvantifiointia varten kehitetään mittareita, jotka mahdollistavat eri aineistojen arvioinnin ja vertailun luotettavasti. Taustamuuttujia kontrolloidaan kyselylomakkein; lisäksi käytetään CEFR:n (Common European Framework of Reference ) vieraan kielen taitojen itsearviointiasteikkoja. Paitsi erilaiset oppilaitokset, yhtenä tutkimusympäristönä on myös Helsingin–Tallinnan välinen laivaliikenne, koska tuolloin on mahdollista tavoittaa ei-lingvistisesti koulutettuja mutta viron ja suomen kielen kanssa kosketuksissa olevia informantteja.
Tutkimuskysymys 2: Keskustelunanalyysin keinoin on mahdollista selvittää, miten reseptiivisesti monikielinen vuorovaikutus toimii käytännössä: miten kieliä käytetään vuorovaikutuksessa, ja millaisia resursseja kielten samankaltaisuus tarjoaa vuorovaikutuksessa toimimiseen. Aineistona on nauhoitettuja keskusteluja, joihin osallistujat ovat tottuneet käyttämään omaa äidinkieltään vuorovaikutuksessa. Keskustelun tarkka analyysi auttaa ymmärtämään, miten ymmärrys rakentuu äidinkieleltään eritaustaisten, sukukieliä puhuvien osallistujien välisessä vuorovaikutuksessa.
Tutkimuskysymys 3: Asenteiden ja muiden ekstralingvististen muuttujien selvittämiseksi käytetään ääneenajattelua ja retrospektiivisiä teemahaastatteluja. Käytössä ovat paitsi avoimet kysymykset myös Likert -asteikko. Näin saatu aineisto on osittain testauksen tukena: pyritään tarkentamaan, miten informantti päätyy ratkaisuunsa. Esimerkiksi positiivinen asennoituminen, sukukieleen ja sen puhujiin voi edistää ymmärtämistä. Ymmärrettävyyden ja kielenulkoisten tekijöiden keskinäistä riippuvuutta pyritään testaamaan tilastollisesti.
Tutkimuskysymys 4: Tutkimuskysymyksen 1 yhteydessä mainittuja ja muita tehtäviä toteutetaan osittain myös niin, että osallistujat haetaan kahteen ryhmään. Toisille annetaan tietoa sukukielten välisistä pääeroista, toisille ei. Samankaltaisuudesta ja erovaisuudesta saadun tiedon hyödyntämisen vaikutus ymmärtämiseen pyritään jäljittämään. Ryhmien väliset erot testataan myös tilastollisesti.
Monia lähestymistapoja hyödyntävä REMU- hanke rikastaa reseptiivisen monikielisyyden tutkimuksen metodien kirjoa. Lisäksi tavoitteena on kehittää uusia menetelmiä esimerkiksi morfologisen samankaltaisuuden mittaamiseksi.
Testeihin, kyselyihin, videoituun vuorovaikutukseen ja haastatteluihin osallistuvilta pyydetään kirjallinen lupa aineiston tieteelliseen käyttöön. Kaikki sellainen informaatio, joka paljastaisi asianomaisen henkilöyden, poistetaan; vastaajat esiintyvät kirjainkoodien suojaamina.
Toteuttamissuunnitelma
Taulukko 1. Hankkeen aikataulu
Aika →
Toiminta ↓
Vuosi 2014
Vuosi 2015
Vuosi 2016
Materiaalin keruusuunnitelmien ja
-välineiden viimeistely
TK 1, 3, 4 *
Aineiston keruu ja tutkimusmetodien tarkentaminen
TK 1, 3, 4
TK 1, 3, 4
Aineistojen analyysi
TK 1, 2
TK 1, 2, 3
TK 1, 4
Osatutkimusten tulosten esittely (konferenssit yms.)
AFinLA;
AILA ;
L3;
projektin symposium;
Sosiolingvistiikan
symposium
AFinLA;
EUROSLA;
Bilingualism;
ERÜ;
FU 12;
vierailu Groningeniin
ERÜ;
FUSAC;
EUROSLA;
AFinLA;
päätöskonferenssi
Osatutkimusten tulosten julkaiseminen
Estonian Papers in Applied Linguistics;
Lähivõrdlusi. Lähivertailuja;
Nordand
Estonian Papers in Applied Linguistics;
AFinLAn vuosikirja;
Lähivõrdlusi. Lähivertailuja
AFinLAn vuosikirja;
Estonian Papers in Applied Linguistics;
Lähivõrdlusi. Lähivertailuja;
EUROSLA Yearbook; Virittäjä (teemanumero)
* Toisen tutkimuskysymyksen kohdalla aineiston keruu on saatettu loppuun.
Taulukossa käytetyt lyhenteet: AFinLA = Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys; AILA = The World Association for Applied Linguistics; ERÜ = The Estonian Association for Applied Linguistics, julkaisut Estonian Papers in Applied Linguistics ja Lähivõrdlusi. Lähivertailuja; Bilingualism = International symposium of bilingualism; EUROSLA = The European Associaton for Second Language Acquisition; FU 12 = Kansainvälinen fennougristikongressi; L3 = International Conference on Third Language Acquisition and Multilingualism; Nordand = Nordic conference on second language acquisition ja sen julkaisu Nordand.
Ensimmäisen vuoden aikana ovat tavoitteina yhteistyön yksityiskohtainen suunnittelu: tutkimusmetodien tarkentaminen, aineiston hankintamenetelmistä sopiminen, aineiston hankinnan aloittaminen osittain pilottitutkimuksina sekä aineiston analyysi niiltä osin, joissa aineisto on jo osittain kerättynä (TK 1 ja 2). Vuonna 2014 osallistutaan alan tärkeisiin konferensseihin, joista keskeisin on Brisbanessa pidettävä AILAn maailmankongressi. Tavoitteena on järjestää projektin oma symposium, johon yhdistetään Langnetin (kieliaineiden tohtoriohjelma) koulutusseminaari. Kutsupuhujaksi on suostunut professori Charlotte Gooskens, tärkein kansainvälinen yhteistyökumppani, joka on tutkinut skandinaavisten kielten sekä hollannin ja saksan keskinäistä ymmärrettävyyttä. Vastavuoroisesti hankkeen tutkijoita vierailee Groningenissa esittelemässä REMU-hankkeen tuloksia sekä neuvottelemassa kansainvälisen yhteistyön mahdollisuuksista vuonna 2015. Fennougristikongressin yhteydessä järjestettävässä VIRSU (suomalaisugrilaiset kielet kohdekielinä) -symposiumissa on vahva REMU-painotus. Vuonna 2016 järjestetään hankkeen kansainvälinen päätöskonferenssi, johon on tarkoitus saada professori Gooskensin lisäksi muita alan merkittäviä tutkijoita kutsupuhujiksi. Koko kolmivuotisen toiminnan ajan artikkeleita kirjoitetaan alan keskeisiin julkaisuihin; esimerkiksi Virittäjään tarjotaan REMU-aiheista teemanumeroa vuonna 2016. Lisäksi tutkimusta tehdään tunnetuksi sekä kansainvälisissä että kotimaisissa konferensseissa. Osan toimintakautta jatko-opiskelija Härmävaara kirjoittaa REMU-hankkeen senioritutkijoiden ohjaamana väitöskirjaansa (valmistuu 2016). Koostava kansainvälinen julkaisu REMU-hankkeen tuloksista jää tämän kolmivuotisen tutkimusjakson ulkopuolelle.
Hankkeeseen osallistuvat tutkijat
Hankkeessa on mukana viisi tutkijaa kaksi perustutkinto-opiskelijaa, jotka lähestyvät samaa aihetta eri näkökulmista. Hankkeesta vastaa professori Pirkko Muikku - Werner (Itä-Suomen yliopisto). Muut tutkijat ovat apulaisprofessori Annekatrin Kaivapalu (Tallinnan yliopisto), professori Maisa Martin (Jyväskylän yliopisto), professori (emeritus) Håkan Ringbom (Åbo Akademi) sekä väitöskirjaansa tekevä Hanna - Ilona Härmävaara (Helsingin yliopisto); perustutkinto-opiskelijoista Maria Heinonen opiskelee Itä-Suomen yliopistossa ja Marta Mark Tallinnan yliopistossa. Tutkimuskysymykseen 1 liittyviä asioita tutkivat ensisijaisesti Kaivapalu, Ringbom, Heinonen, Mark, Martin ja Muikku-Werner; tutkimuskysymyksen 2 aiheita käsittelevät Härmävaara ja Muikku-Werner, tutkimuskysymyksen 3 aiheita Kaivapalu, Ringbom ja Martin sekä tutkimuskysymyksen 4 aiheita Muikku-Werner ja Kaivapalu).
Hakijoiden perehtyneisyys aiheeseen
Hankkeen senioritutkijat ovat pitkän linjan toisen kielen omaksumisen ja suomi/viro toisena/vieraana kielenä -tutkijoita. Pirkko Muikku-Werner on aiemmin verrannut virolaisten ja saksalaisten suomen taitojen edistymistä opintojen alkuvaiheessa. Hän on sekä yhdessä Annekatrin Kaivapalun että itsenäisesti tehnyt tukimusta suomalaisten opiskelijoiden kyvystä ymmärtää viroa ilman opetusta. Tohtoriopiskelijan (Paajanen) ja tutkinto-opiskelijan (Heinonen) kanssa hän on kirjoittanut artikkelit sanaston ymmärtämisestä eri yhteyksissä. Hän on – erityisesti Ilona Paajasen väitöskirjan ohjaajana − kiinnostunut kontekstin vaikutuksesta ymmärtämiseen. REMU-hankkeessa hän keskittyy ennen kaikkea sukukielen ymmärtämisen testaamiseen ja annetun vähäisenkin ohjeistuksen merkityksen arviointiin.
Annekatrin Kaivapalu on tutkinut, miten virolaiset ja venäläiset suomenoppijat omaksuvat suomen morfologiaa. Häntä on kiinnostanut erityisesti lähdekielen (viro tai venäjä) vaikutuksen rooli läheisen sukukielen (virolaisille suomi) tai typologisesti ja geneettisesti erilaisen kielen (venäläisille
suomi) oppimisessa. Kaivapalun viimeaikainen huomio on kohdistunut reseptiiviseen monikielisyyteen. Hänen ensimmäinen alaa käsittelevä julkaisunsa on Muikku-Wernerin kohdalla mainittu yhteisartikkeli. Kaivapalu on viime aikoina myös luonut aineistoja ja kehittänyt metodeja samankaltaisuuteen liittyvien kysymysten ratkaisemiseksi. Oppijankielen korpusten pohjalta hän on kirjoittanut esimerkiksi lähdekielen ja havaitun samankaltaisuuden symmetrisyyden suhteesta. REMU-hankkeessa Kaivapalu keskittyy yhtäältä virolaisten, toisaalta viroa osaavien venäläisten suomenymmärtämiseen ilman muodollista opetusta.
AFinLAn syyssymposiumissa ( marraskuu 2011) ja kansainvälisessä Learner Language, Learner Corpora -konferenssissa (lokakuu 2012) Kaivapalu ja Muikku-Werner ovat pitäneet esitelmiä REMU-aiheesta. Berliinin Sosiolingvistisessä symposiumissa (elokuu 2012) Muikku-Werner, Kaivapalu ja Martin esitelmöivät viron ja suomen ymmärrettävyyden edellytyksistä.
Maisa Martinin S2-tutkimus on monipuolista ja hän on julkaissut alalta erittäin runsaasti. Martin on erityisesti oppijansuomen morfologian ja oppijoiden kirjoitustaitojen kehittymisen asiantuntija. Lisäksi hän on perehtynyt monikielisyyteen tutkimalla, miten läheisten pohjoismaalaisten sukukielten puhujat ymmärtävät toisiaan. Martinin erityisosaamiseen kuuluvat muun muassa kokeelliset tutkimusasetelmat, joten hänen panoksensa on hankkeessa hyvin keskeinen. Hän on kehittänyt yhdessä Kaivapalun kanssa testejä samanlaisuuden havaitsemiseen. Hankkeessa hän tutkii morfologisten piirteiden samankaltaisuuden havaitsemista.
Kansainvälisesti tunnettu tutkija ja teoreetikko Håkan Ringbom on varhemmassa tuotannossaan keskittynyt selvittämään, mikä on oppijan äidinkielen vaikutus kohdekielen ymmärtämiseen ja tuottamiseen. Häntä on kiinnostanut muun muassa se, miten yhtäältä suomenkieliset, toisaalta suomenruotsalaiset ymmärtävät englantia. REMU-hankkeessa Rinbom selvittää, miten suomenruotsalaisten ja suomenkielisten havainnot viron ja suomen samanlaisuudesta poikkeavat toisistaan ja mitkä seikat vaikeuttavat suomenruotsalaisten vironymmärtämistä. Ringbomin ja Kaivapalun tutkimukset ei-sukukielen puhujien ongelmista täydentävät toisiaan.
Härmävaara tekee väitöskirjaansa suomalaisten ja virolaisten välisestä vuorovaikutuksesta: miten sukukielten samankaltaisuutta käytetään monikielisen vuorovaikutuksen resurssina, ja miten ymmärrettävyyttä luodaan osallistujien yhteisissä toiminnoissa. Hän tuo reseptiivisen monikielisyyden tutkimukseen uuden ulottuvuuden käyttäessään keskustelunanalyysin metodeja aineistonsa tulkinnoissa. Merkityksen rakentamisessa hyödynnetään muun muassa korjauksia ja toistoja. Molemmilla jatko-opiskelijoilla on erittäin hyvät arvosanat pro gradu -tutkielmistaan ja molemmat ovat aloittaneet sekä esitelmöinnin että julkaisemisen.
LIITE: Lähdeluettelo
Common European Framework of Reference for Languages: Learning , Teaching, Assessment. Council of Europe 2001.
CROSSLING: https://wiki.uef.fi/pages/viewpage.action?pageId=16586730
Delsing, L.-O. 2007. Scandinavian intercomprehension today. In J.D. ten Thije & L. Zeevaert (eds.), Receptive multilingualism. Linguistic analyses, language policies and dialectic concepts. Amsterdam : John Benjamins, 231–246.
Eckman, F. 2004. From phonemic differences to contrast ranking: research on second language phonology . In Studies in second language acquisition 26, 514–539.
Gooskens, C. 2006. Linguistic and extra -linguistic predictors of inter -Scandinavian intelligibility. – Linguis-tics in the Netherlands , 101−113.
Gooskens, C. 2007. The contribution of linguistic factors to the intelligibility of closely related languages. In Journal of Multilingual and Multicultural Development 28 (6), 445−467.
Gooskens, C. & W. Heeringa 2004. The position of Frisian in the Germanic language area. In D. Gilbers, M. Schreuder & N. Knevel (eds.), On the boundaries of phonology and phonetics . To honour Dr. Tjeerd de Graaf. Groningen: University of Groningen, Faculty of Arts , Klankleergroep, 61−87.
Haugen, E. 1966. Language conflict and language planning: the case of modern Norwegian . Cambridge, Mass: Harvard University Press.
Hendriks, B. & M. van Mulken 2012. Comparing effectiveness of ELF, L1-L2 interaction and receptive multilingualism in Computer-Mediated Communication (CMC). A paper in Berlin 2012.
High Level Group on Multilingualism (HLGM). Final report. 2007. Comission of the European Communities. http://ec.europa.eu/languages/documents/doc1664_en.pdf
Hilton , N.H. & A. Schüppert & C. Gooskens 2011. Syllable reduction and articulatin rates in Danish, Norwe- gian and Swedish . In Nordic Journal of Linguistics 34(2), 215−237.
Hufeisen, B. & N. Marx 2007. How can DaFnE and EuroComGerm contribute to the concept of receptive multilingualim. In J.D. ten Thije & L. Zeevaert (eds.), Receptive multilingualism. Linguistic analyses, lan-guage policies and dialectic concepts. Amsterdam: John Benjamins, 307–321.
Härmävaara, Hanna-Ilona 2013 (in press) Kielten samankaltaisuus monikielisen suomalais-virolaisen vuorovaikutuksen resurssina. In Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 23, 60-88.
Härmävaara, H.-I. (forthcoming): Facilitating mutual understanding in everyday interaction between Finns and Estonians . In Applied Linguistics Review.
International Journal of Multilingualism 2013, Vol. 10/2. Special issue on Receptive multilingualism.
Jarvis , S. 2000. Methodological Rigor in the Study of Transfer: Identifying L1 Influence in the Interlanguage Lexicon. In Language Learning 50 (2), 245−309.
Kaivapalu, A. 2004. Kui sarnane on sarnane? Eesti ja soome mitmusevormide psühholingvistilisest reaalsus -est. In H. Sulkala & H. Laanekask (eds.), VIRSU II. Suomi ja viro kohdekielinä. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitoksen julkaisuja 24. Oulu: Oulun yliopisto, 62–71.
Kaivapalu, A. 2006. Reeglid ja analoogia võõrkeeleõppes soome mitmusevormide käänamise näitel. In H. Metslang , M. Langemets, M.-M. Sepper (eds.), Eesti Rakenduslingvistika Ühingu Aastaraamat 2. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 71−92.
Kaivapalu, A. 2009. Vironkielisen suomenoppijan äidinkieli – ongelma, haaste vai voimavara? In Virittäjä 3, 382−402.
Kaivapalu, A. & P. Muikku-Werner 2010. Reseptiivinen monikielisyys: miten suomenkielinen oppija ymmär-tää viroa äidinkielensä pohjalta? In Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 20, 68–97.
Kaivapalu, A. & P. Eslon 2011. Onko lähdekielen vaikutus suomen ja viron omaksumiseen symmetristä? Korpuspohjaisen tutkimuksen tuloksia ja haasteita. In Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 21, 132–153.
Kaivapalu, A. & M. Martin 2012. Perceived and actual similarity in closely related languages. Paper presented at EUROSLA 22 in Poznan September 5–8, 2012.
Klein, H. G. & T.D. Stegmann 2000. EuroComRom – Die sieben Siebe: Romanische Sprachen sofort lesen können. Aachen Shaker : Verlag.
Kürschner, S., C. Gooskens & R. van Bezooijen. Linguistic determinants of the intelligibility of Swedish words among the Danes. In International Journal of Humanities and Arts Computing 2/1-2, 83−100.
Lutjeharms, M. 2007. Processing levels in foreign -language reading . In J.D. ten Thije & L. Zeevaert (eds.), Receptive multilingualism. Linguistic analyses, language policies and dialectic concepts. Amsterdam: John Benjamins, 267–284.
Lähivõrdlusi. Lähivertailuja. Editor -in-chief Annekatrin Kaivapalu. Estonian Association for Applied Lin-guistics (EAAL). Tallinn.
Martin, M. 2006. Suomi ja viro oppijan mielessä. Näkökulmia taivutusmuotojen prosessointiin. In A. Kaiva -palu & K. Pruukli (eds.), Lähivertailuja 17. Jyväskylä Studies in Humanities 53. Jyväskylä; Jyväskylän ylio-pisto, 43−60. Martin, Maisa 2012: Multilingualism in Nordic cooperation – a view from the margin . In Jan Blom-maert–Sirpa Leppänen–Päivi Pahta–Tiina Täisänen (Eds.): Dangerous multilingualism, 310 - 340. Palgrave Macmillan.
Meißner, F.-J. 2002. EuroComDidact. – D. Rutke (ed.), Europäische Mehrsprachigkeit. Analysen – Konzepte – Dolumente. Aachen: Shaker Verlag, 45–64.
Muikku-Werner, P. & M. Heinonen 2012. Lumesadu – ’tarina’ vai ’lumikasa’ vai ei kumpikaan? Suomalaiset lukiolaiset viron sanoja tunnistamassa. In Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 22, 157–187.
Muikku-Werner, P., A. Kaivapalu & M. Martin 2012. Mutual intelligibility in language learning context: lin-guistic and strategic determinants of comprehension of Estonian and Finnish . In M. Hüning & U. Reich (eds.) Language and the city. Sociolinguistic Symposium 19. Berlin, August 21–24, 2012. Berlin: Freie Universität Berlin, 266.
Muikku-Werner. P. 2013 (in press). Vironkielisen tekstin ymmärtäminen suomen kielen pohjalta. In Lähivõr-dlusi. Lähivertailuja 23, 210–237.
Möller, R. 2011. Wann sind Kognaten erkennbar? Ähnlichkeit und synchrone Transparenz in der germanischen Interkomprehension. In Linguistik online 46, 79−101.
Nissilä, Leena 2011. Viron kielen vaikutus suomen kielen verbien ja niiden rektioiden oppimiseen. http://urn.fi/urn:isbn:9789514296161
Paajanen, I. & P. Muikku-Werner 2012 . Tee on kitsas – onko ’tee kitkerää’ vai oletteko ’te kitsas’? Suoma-laiset opiskelijat viroa ymmärtämässä. In Lähivõrdlusi. Lähivertailuja 22, 219–258.
Rehbein, J., J. D. ten Thije, A.Verschick 2012. Lingua receptiva (LaRa) – remarks on the quintessence of receptive multilingualism. – International Journal of Bilingualism, 248−264.
Remes, H. 2009. Muodot kontrastissa: suomen ja viron vertailevaa taivutusmorfologiaa. Acta Universitatis Ouluensis. Serie B, Humaniora. Oulu: Oulun yliopisto.
Ringbom, Håkan 1987. The role of the first language in foreign language learning. Clevedon: Multilingual Matters .
Ringbom, H. 2007a. Actual, perceived and assumed cross -linguistic similarities in foreign language learning. In Olli-Pekka Salo, Tarja Nikula & Paula Kalaja (eds.), Kieli oppimisessa. Language in learning AFinLAn vuosikirja 2007 / n:o 65. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, 183–197.
Ringbom, H. 2007b. Cross-linguistic similarity in foreign language learning. Clevedon: Multilingual Matters LTD.
Ringbom, H. & S. Jarvis 2009. The importance of cross-linguistic similarity in foreign language learning. In M.H. Long & C. Doughty (eds,), The handbook of teaching. Chichester: Wiley-Blackwell, 106–118.
Sajavaara , K. 2006. Kontrastiivinen analyysi, transfer ja toisen kielen oppiminen. In A. Kaivapalu & K. Pruu-li (eds.), Lähivertailuja 17. Jyväskylä Studies in Humanities 53. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 9−26.
Sloboda , M. and Ivanecky, J. (in prep). How similar are Slavonic languages? Linguistic distances between thirteen standard varieties based on spoken test. Manuscript.
Van Beezooijen, R. & C. Gooskens 2007. Interlingual text comprehension. Linguistic and extralinguistic determinants. In J.D. ten Thije & L. Zeevaert (eds.), Receptive multilingualism. Linguistic analyses, lan-guage policies and dialectic concepts. Amsterdam: John Benjamins, 249–263.
Verschik, A. 2012. Practicing Receptive Multilingualism: Estonian-Finnish communication in Tallinn. In J. D. ten Thije, J. Rehbein & A. Verschik (eds.), Receptive Multilingualism. Special issue of International Journal of Bilingualism.
Zeevaert, Ludger 2007. Receptive multilingualism and inter-Scandinavian semicommunication. In J.D. ten Thije & L. Zeevaert (eds.), Receptive multilingualism. Linguistic analyses, language policies and dialectic concepts. Amsterdam: John Benjamins, 103–135.
Zeevaert, L. & J.D. ten Thije 2007. Introduction . In J.D. ten Thije & L. Zeevaert (eds.), Receptive multilingualism. Linguistic analyses, language policies and dialectic concepts. Amsterdam: John Benjamins, 1–21.