Lukupäiväkirja (0)

Lukupäiväkirja
Asfalttikukka
Antti Jalava
Ennen kuin avaan kirjan …
Kirjan kansi tuo mieleeni perustavanlaatuisen ruotsalaisen kaupunkikuvan, johtuen siitä, että olen lukenut takakannen tekstin. Nimi ”asfalttikukka” ei sano minulle mitään. Itse asiassa minua ärsyttää juuri tämänkaltaiset otsikot; nimen minun mielestäni pitäisi olla houkutteleva ja kertoa lukijalle hieman sisällöstäkin. Tietysti siinähän sitä on arvailemista, kun lukee sitten kirjaa , mistä kirjailija on keksinyt nimen kirjalleen.
Muutamien ensi lukujen jälkeen…
Kirja alkaa siitä, kun Juha lukee entisen tyttöystävänsä, Pirkon lähettämää kirjettä siskollensa Sirkalle ja kaverilleen Erkille. Pirkko ilmaisee rehellisesti, selkeästi ja voisipa sanoa; rankasti mielipiteitänsä mutta ottaa lopussa kuitenkin hieman takapakkia ja toivottelee hyvät jatkot kuitenkin. Kun Juha on lopettanut lukemisen, Sirkka ja Erkki lähtevät kotejansa kohti.
Erkki, kirjan päähenkilö kirjoittaa kirjaa Hannusta. Hän kirjoittaa rankkaa tarinaa siitä, kun Hannu on hakattu ja haluaa kovasti takaisin suomeen. Luku antaa sellaisen kuvan, kuin ruotsalaiset kaikki olisivat yhtä hirviökansaa. Samalla Hannun perheessä alkaa mennä huonosti: äiti, isä ja veli riitelevät.
Surullista. En pidä tuonkaltaisesta kirjoituksesta. Kai se on jonkinlaista realismia. Tai ylirealismia, harvoinpa elämä ihan tuollaista on. Toisaalta myöhemmin Hannu saa ystävän, ja asiat hieman korjaantuvat. Hieman ihmettelen asioiden saama pikaista käännettä… Mutta tämä oli siis vain yksi luku, joka on käsittääkseni kirjoitettu ”liitteenomaisesti” kertomaan siitä, mitä päähenkilö, Erkki kirjoitti romaniinsa.
Kirja on lähes puolessavälissä
Kirjassa on siirrytty seuraamaan Erkin ja Sirkan seurustelun alkuvaihetta. Kerrotaan siitä, kun Sirkka on hulluna viinaan, ja Erkki joutuukin toppuuttelemaan häntä aina. Erkki on töissä verstaalla puhdistamassa autoja. Päähenkilöt ovat jotenkin tosi surkeita tyyppejä, varsinkin Sirkka, ja Erkki myös: Sirkan takia.
En jotenkin ole aivan tyytyväinen kirjavalintaani… Pakkohan se on myöntää. Mutta luenpa loppuun asti , kun olen aloittanutkin. Merkille pistää jo pelkästään kaksi ärsyttävää asiaa, jotka liittyvät kumpikin kielenkäyttöön: kirjassa käytetään aivan liikaa ruotsalaisia sanoja, joita ei voi olettaa lukijan osaavan, ja melko paljon kiroilua. Hyvä kirjailija ja suomentaja olisi selvinnyt näistä ongelmista.
Pari lukua eteenpäin…
Sirkka on lähtenyt pois . Erkki joutui väkivallan uhriksi verstaalla töissä ollessaan, ja särki kostoksi työkaverin (joka oli siinä jutussa mukana ) auton ikkunan. Erkki pelkää nyt koko ajan joutuvansa hakatuksi.
Erkin vanha ystävä, Augnite tulee käymään. Se tuo Erkille jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Kirjaa on ollut nyt yllättävän mielenkiintoista lukea; on tapahtunut jotain. Ja se Sirkka, ällöttävä tyyppi minun mielestäni. On paljon parempi, kun se on ainakin vaihteeksi poissa kuvioista. Saa nähdä, miten käy.
Ja lopussa…
Ei se Augnite kai mitään turvallisuudentunnetta tuonutkaan, ohimenevä kohtaus se kai vain oli. Erkki joutui työttömäksi, mutta pääsi muutoin pälkähästä autohomman suhteen. Sirkka ja Erkki muuttavat erään ”ämmän” taloon (ilmaus ”ämmä” muuten ärsyttää minua koko kirjan lopun ajan!). Aluksi sujuu ämmän kanssa ihan hyvin, Erkki ulkoiluttaa hänen koiraansa, eikä sirkankaan kanssa ole suuria ongelmia, mutta sitten Sirkka eräänä yönä pimahtaa Erkille, ja herättää ämmän, jonka jälkeen välit häneen menevät.
Erkki kirjoittelee romaaniansa Hannusta, ja saakin vietyä sitä eteenpäin. Samalla hän tekee rahanhankintamielessä käännöstyötä jostain muusta kirjasta. Romaanissa Hannu kiertelee Eurooppaa liftaamalla, käy Amerikassa, ja palaa sitten taas ruotsiin. Erkki on ottanut Sirkasta mallia Hannuunsa, ja onkin saanut sen erittäin surkeaksi henkilöksi joissain romaaninsa vaiheissa. Hannu on muuten alkanut myöskin kirjoittamaan (ihme kyllä, kirja esittelee kirjailijaa, joka taas esittelee kirjailijaa).
Sirkan äiti tulee käymään Erkin ja Sirkan luona. Sirkan ja Äidin välit ovat olleet jo kauan poikki. Äiti on mielestäni ihan fiksun tuntuinen henkilö ja Erkkikin jokseenkin siedettävä noin yleensä, mutta sirkka toimii kaikissa tilanteissa sikamaisimmin, mitä voisi olettaa.
Lopussa Sirkka ja Erkki eroaa ( asia , jota jo kerkesinkin odottamaan!).
Ajatuksia lopuksi
Kirja on vastannut osittain odotuksiani. Loppuvaikutelma on erittäin huono, on mennyt monta tuntia rehellisesti sanoen hukkaan. Onko tämän tarkoitus todellakin innostaa oppilaita lukemaan? Jos on, niin jossain on vika. Tiedän varsin hyvin, että maailmassa on todella paljon hyviäkin kirjoja, mutta lähes aina, ihme kyllä, koulussa joudutaan lukemaan aina vain kirjoja, jotka saavat masentumaan ja pahalle tuulelle. Miksi ? Miksi kirja ei voi olla hyvä, sellainen joka rentouttaisi, olisi mielenkiintoinen; antaisi jotain.
Kunpa saisikin valita kirjansa vapaammin, paremmasta aihepiiristä. Miksi kirjojen pitää käsitellä surkeiden nuorten tuskaista elämää, kun tarjolla olisi myös hyviä, mielenkiintoisia, terveitä ja ajattelun aihetta herättäviä kirjoja.
Lukupäiväkirja; Tuomas Airaksinen, 1.1