Elämä kylmän sodan aikana Virossa (0)

Elämä kylmän sodan aikana 1947-1991 Virossa
(kirjoitettu haastattelun vastausten perusteella)
Haastattelin minun isää ja äitiä. Isäni on syntynyt vuonna 1965 ja hän kertoo vuosista 1970 – 1991. Äitini syntyi vuonna 1969 ja hän kertoo vuosista 1975 -1991 (Viro Neuvostoliiton alla).
1947- 1991 Virossa ei ollut omaa järjestelmää, eikä mitään omaa. Maa oli täysin Neuvostoliiton hallituksen alla. Neuvostoliitto järjesti kaikkia maan asioita. Silloin kaikki kävivät töissä, mutta rahaa maksettiin niin vähän, että sitä ei jäänut koskaan yli, siksi kaikki ihmiset olivät iloisia jo pienistä asioista.
Kasvatus:
Lasten kasvatus muistuti nykyaikaista armeijaa. Lasten oli pakko käydä päiväkodissa. Kaikkia ongelmia lasten kanssa ratkaisettiin pelottamisella, esimmerkiksi aikuiset pelottivat pieniä lapsia, että ne eivät pääsee kotiin, jos he eivät syö kaikkea, mitä on lautasella. Päiväkodissä oli pakko opettella runoa Leeninistä: „Minä olen pieni tyttö, leikin ja laulan , minä en ole nähnyt Leeniniä, mutta minä rakastan häntä.“ Mutta kaikki ei ollut huonoa, hyvä puoli oli se, että lapset kunnioittivat vanhemmia ihmisiä eli lapsissa kasvattettiin kuuliaisuutta, kunnioitusta vanhempiin ihmisiin ja kuria.
Vielä ei ollut sanavapautta, jos joku olisi sanonut jotakin pahaa Neuvostaliitosta ihmisiä lähetettiin Siberiin, niin kuin minun isoäitiä.
Ihmisiä pelotettiin koko ajan, että Amerikka aloittaa pian ydinsotaa. Ja ollenkaan ihmisissä kasvatettiin vihaa ulkomaailman vastaan.
Koulutus:
Kylmän sodan aikana Virossa kaikki pääsivät kouluun. Kouluun mennessä ei tarvitsenut tehdä sisään pääsy kokeita. Kouluissa piti kantaa koulupukua. Kun lapsi meni kouluun, se muutui automaattisesti ensimmäisestä luokasta alkaen, kolmanteen luokan saakka lokakuunlapseksi. Sen piti kantaa punaisen tähden merkkiä, jossa oli Leeninin lapsuuden kuva . Se oli vuonna 1917 tapahtuneen lokakuun vallankumouksen muistimerkki. Lokakuun (1917) vallankumous tarkoitti, sitä kun työläiset, Leeninin johdolla tappoivat Tsaari Nikolai toisen ja häneen perhensä. Ja muodostui neuvostoliitto. Siitä lähtien alkoi Neuvosto liiton aika .
Neljännestä luokasta alkaen, kuutenteen luokan saakka lasten piti astua pioneeriksi. Se ei ollut pakollinen, mutta jos joku ei astunut pioneeriksi, sitä kiusattiin ja luultiin, että se on paha ihminen.
Seitsemästä luokasta alkaen, kymenenteen luokan saakka astuttiin komsomooliin. Se oli organisaatio jolle oli pakko maksaa, joka kuukausi veroa. Ja siinä oli samallainen juttu kuin pioneerien kanssa, eli se ei ollut pakollinen mutta samaan aikaan oli.
Tosi vähäiset menivät kouluun jälkeen opiskelemaan Neuvostoliitoon, mutta he palasivat pian takaisin koska Neuvostoliitossa luultiin, että virossa oli heikko opetus, siksi heitä ei hyväksytty.
Omaisuus:
Omaisuutta satiin tosi vaikeasti. Tavallinen yleis perhe asui (valtion) asunnossa, vain tosi rikkaat saivat omistaa mökkiä. Kodinkoneista kaikilla perheillä oli pesukone, pöytäpuhelin, kahvimylly, jääkaappi, kaasuliesi, uuni, radio ja kuuma juokseva vesi. Rikkailla oli vielä lisäksi pölynimuri, televisio ja nauhuri. Myös autoa oli tosi vaikea saadaa, koska auto rahan kerämiseksi kulusi noin puoli ihmisen elämän ajasta. Autoja ei ollut myös saatavilla, kuten nyt. Piti odottaa Jonossa tai omistaa tuttavia ihmisia, jotka olivät töissä korkealla ammatilla ( esim . eduskunnassa). Esimmerkiksi minun isoisän piti tehdä työtä samassa paikassa kaksikymmentä vuotta ja näyttä joka päivä että, hän on arvokas työntekijä. Ja sitten hän sai auton ostamisen luvan. Sen jälkeen kun autoja tuottiin viroon, isoisäni meni paikalle näytti auton ostamisen luvan (luvassa oli jo määritetty millaista autoa, se henkilö voi saada), maksoi rahat ja hänelle tuotiin yksi auto (eli ihmiset eivät saanneet valita millaista autoa he ostavat).
Kotia ei voinut rakentaa itse. Asuntoa saattiin työpaikasta, jos sa tarvitsisit asuntoa, piti kirjoittaa ilmoituksen ja sinua laitettiin jonoon. Vanhoija asuntoja sai noin yhden viiva kahden vuoden päästä, mutta uusien asuntojen saamiseksi täytyi odottaa jonossa kaksikymmentä viiva komekymmentä vuotta. Asuntoa oli tosi vaikea vaihtaa. Mutta asuinkaupunkia sai valita itse.
Työt:
Kylmän sodan aikana kaikille jatkui työpaikkoja, työtömiä ei ollut ollenkaan. Töitä oli tosi helppo saadaa, myös kulutuksesta. Sai mennä töihin, mihin itse haluaa. Yleinen työntekijä sai kuukaudessa sata rublaa. Se oli tosi vähän verratuna yhden euroon maksevaan .
Matkustaminen:
Ulkomaille ei saanut matkustaa, koska valtion piirit olivät suljetut. Sai matkustaa vain Neuvosto liiton sisällä, ja tätäkään vähän köyhemmät eivät saanneet tehdä, koska se oli kallista .
Kaikilla ihmisilla oli passi , sitä satiin, kun henkilö sai kuusitoita vuotiaaksi.
Vaalit:
Kylmän sodan aikana Virossa oli vain yksi kommunistinen puolue, mutta siitä riipumatta kaikien oli pakko äänestää.
Jokan kahden viiva kolmen vuoden päästa, kotiin tuli äänestamisen kutsu, jossa oli merkitty paikka ja päivät milloin voi tulla äänestämään. Tavallisesti äänestyspisteet sijaitsivät kouluissa. Yleisesti, äänelläni ei ollut merkitystä, koska kaikki oli ennalta määritelty.
Urheilu ja harrastukset:
Jotkut keräsivät postimerkkejä, karkujen kääreitä, rintamerkkeja, kolikkoja, postikortteja ja näyttelijöiden valokuvia. Monet keräsivät vanhoja lehtiä ja paperia, koska myöhemmin niitä vietiin keräilypisteeseen, josta sai lapun, jonka sai vaihtaa kirjan vastaan.
Urheilu oli tärkeä osaa elämää .Pojilla olivät samat harrastukkset niin kuin nykyäänkin, esimmerkiksi jääkiekko ja jalkapallo. Tytöt eivät saanneet harrastaa poikijen harrastuksia. Mutta pojat saivat harrastaa tyttöjen harrastuksia esimmerkiksi, baletti, voimistelu, yleisurheilu, ja taitoluistelu. Suosituin urheilulaji oli taitoluistelu. Monet ihmiset rakastivat katsoa, sitä televisiosta.
Kesällä kaikki nuoret menivät pioneeri leireihin. Sielä lapsille opetettiin erillaisia taitoja esimmerkiksi, miten sytyttää leiritulta ilman tikkuja, jne. Se oli suosittu niin lapsilla kuin nuorilla.
Kirkkojärven koulu
8A luokka