maksaa, joka kuukausi veroa. Ja siinä oli samallainen juttu kuin pioneerien kanssa, eli se ei ollut pakollinen mutta samaan aikaan oli. Tosi vähäiset menivät kouluun jälkeen opiskelemaan Neuvostoliitoon, mutta he palasivat pian takaisin koska Neuvostoliitossa luultiin, että virossa oli heikko opetus, siksi heitä ei hyväksytty. Omaisuus: Omaisuutta satiin tosi vaikeasti. Tavallinen yleis perhe asui (valtion) asunnossa, vain tosi rikkaat saivat omistaa mökkiä. Kodinkoneista kaikilla perheillä oli pesukone, pöytäpuhelin, kahvimylly, jääkaappi, kaasuliesi, uuni, radio ja kuuma juokseva vesi. Rikkailla oli vielä lisäksi pölynimuri, televisio ja nauhuri. Myös autoa oli tosi vaikea saadaa, koska auto rahan kerämiseksi kulusi noin puoli ihmisen elämän ajasta. Autoja ei ollut myös saatavilla, kuten nyt. Piti odottaa Jonossa tai omistaa tuttavia ihmisia, jotka olivät töissä korkealla ammatilla (esim. eduskunnassa)
Presidentti Urho Kekkonen juhlisti vihkiäisiä läsnäolollaan. Henrik Paulig toi ulkomaan tuliaisinaan ajatuksen ammattimaisesta kuluttajien palvelusta ja vuonna 1971 avattiin Paula-palvelu. Se paitsi neuvoi ja opasti kuluttajia puhelimitse ja kirjeitse myös tuotti innostavia ruokaohjekirjasia ja piti tuotteisiin liittyviä neuvontailtoja. Paula-tyttö kiersi kaupoissa ja kahviloissa opastamassa. Vuonna 1980 ammattilaiset saivat oman opinahjon, kun Paulig avasi Kahvi-instituutin kahvikulttuurin vaalijaksi. 1990-luku oli Pauligille kansainvälistymisen ja kaupunkirakentamisen vuosikymmen. Vuosaareen nousi kokonainen tytärkaupunki kauppakeskuksineen ja liikerakennuksineen. Kun Baltian maat avautuivat Neuvostoliiton hajottua, Paulig aloitti ensimmäisten joukossa yhteistyön vanhojen kauppakumppaneiden kanssa. Oma paahtimo valmistui Tallinnan Saueen vuonna 1993. Paulig toimi yli 50 vuoden jälkeen jälleen Eestissä
alaisuudessaan olevat lukuisat vasallit ja alavasallit, joiden sotapalveluksesta hän oli riippuvainen. Tavallisten ihmisten elämässä kuninkaat olivat kaukaisia ja melko merkityksettömiä, koska merkittävin vallankäyttäjä oli lähimmän linnan herra. Läänitykset annettiin alun perin määräajaksi, kuten vasallin sotapalveluksen ajaksi tai hänen eliniäkseen. Ajan saatossa ne muuttuivat kuitenkin perinnöllisiksi, kun vasallin poika jatkoi vasallina isänsä jälkeen. Näin saivat alkunsa erilaiset herttua-, paroni- ja ruhtinaskunnat sekä koko aatelissääty. Alueen talonpojat tosin eivät kaikki olivat läänityksen saajan vuokralaisia. Heidän oli viljeltävä maata ja maksettava siitä vuokraa. Vuokra maksettiin lähes aina työnä ja luontaistuotteina. Vuokran ohella talonpoikien velvollisuuksiin saattoi kuulua esimerkiksi kotipaikkansa teiden ja siltojen ylläpito. Kaupungit keskiajalla Asutus keskittyi keskiajan alussa lähes täysin maaseudulle
annaabi.ee 
