eduskunnassa). Esimmerkiksi minun isoisän piti tehdä työtä samassa paikassa kaksikymmentä vuotta ja näyttä joka päivä että, hän on arvokas työntekijä. Ja sitten hän sai auton ostamisen luvan. Sen jälkeen kun autoja tuottiin viroon, isoisäni meni paikalle näytti auton ostamisen luvan (luvassa oli jo määritetty millaista autoa, se henkilö voi saada), maksoi rahat ja hänelle tuotiin yksi auto (eli ihmiset eivät saanneet valita millaista autoa he ostavat). Kotia ei voinut rakentaa itse. Asuntoa saattiin työpaikasta, jos sa tarvitsisit asuntoa, piti kirjoittaa ilmoituksen ja sinua laitettiin jonoon. Vanhoija asuntoja sai noin yhden viiva kahden vuoden päästä, mutta uusien asuntojen saamiseksi täytyi odottaa jonossa kaksikymmentä viiva komekymmentä vuotta. Asuntoa oli tosi vaikea vaihtaa. Mutta asuinkaupunkia sai valita itse. Työt: Kylmän sodan aikana kaikille jatkui työpaikkoja, työtömiä ei ollut ollenkaan
suurimmaksi osaksi suomenkielistä ja ainoastaan vähemmistö puhui ruotsia. Ruotsi oli kuitenkin virkakieli ja kulttuurikieli. Ruotsi pysyi sitten virallisena virkakielenä Suomessa koko yhteisen historian ajan ja vielä Suomen sodankin jälkeen, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Vuoden 1863 suuri kieliuudistus muutti suomen kielen asemaa siten, että siitä tuli tasaveroinen ruotsin kanssa ja vähitellen Suomen pääkieli. Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 maasta olisi voinut tulla ainoastaan suomenkielinen, mutta monelle oli edunmukaista turvata ruotsin kielen asema ja säilyttää ruotsinkieliset asuinalueet. Tästä johtuen hallitusmuotoon kirjoitettiin vuonna 1919, että Suomessa on kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi. Suomi on edelleen kaksikielinen maa, jonka vuodelta 2000 peräisin oleva perustuslaki takaa yhteiskuntapalveluiden, koulutuksen ja tiedonvälityksen molemmilla kielillä.
annaabi.ee 
