Sen jälkeen kun autoja tuottiin viroon, isoisäni meni paikalle näytti auton ostamisen luvan (luvassa oli jo määritetty millaista autoa, se henkilö voi saada), maksoi rahat ja hänelle tuotiin yksi auto (eli ihmiset eivät saanneet valita millaista autoa he ostavat). Kotia ei voinut rakentaa itse. Asuntoa saattiin työpaikasta, jos sa tarvitsisit asuntoa, piti kirjoittaa ilmoituksen ja sinua laitettiin jonoon. Vanhoija asuntoja sai noin yhden viiva kahden vuoden päästä, mutta uusien asuntojen saamiseksi täytyi odottaa jonossa kaksikymmentä viiva komekymmentä vuotta. Asuntoa oli tosi vaikea vaihtaa. Mutta asuinkaupunkia sai valita itse. Työt: Kylmän sodan aikana kaikille jatkui työpaikkoja, työtömiä ei ollut ollenkaan. Töitä oli tosi helppo saadaa, myös kulutuksesta. Sai mennä töihin, mihin itse haluaa. Yleinen työntekijä sai kuukaudessa sata rublaa. Se oli tosi vähän verratuna yhden euroon maksevaan . Matkustaminen:
Miinuksena on myös se, että Suomen talous on pieni ja viimeisillä vuosilla on monta talouden tärkeistä sektoreista joutunut vaikeuksia, ulkomailta on kysyntä heikko. Nykyhetkenä ennustetaan 1 % BKT kasvua, jonka kantajaksi ovat yksityisen sektorin investoinnin kasvu kiinteistössä ja metsäteollisuuden elpyminen. Myös yksityinen kulutus ei voi vähentyä. Kun taas kunnat ja viranomaiset ovat hyvin kiinnostuneet uusien pienien yrityksien luomisestä ja ilmaantumisestä alueille, yksityisen sektorin palkkataso on säilynyt ja toivottavasti pitäisi talous taas rupea nousemaan, joka puolestaan tarkoitta ihmisten taloudellisen tilan parantumista. Työllisyyden ongelmat ovat alueellisesti erilaiset, Uusimaalla on työttömien määrä kuitenkin vähentynyt. Valtio ja liiketoiminnan järjestelmä yleisesti katsoo pienyrittäjän päälle suotuisasti – aloittajalle ja myös kehittyneelle
annaabi.ee 
