Suomi-käsite alkoi muodostua vasta 1300-luvulla. Ruotsin itäosissa (Suomessa) väestö oli kuitenkin suurimmaksi osaksi suomenkielistä ja ainoastaan vähemmistö puhui ruotsia. Ruotsi oli kuitenkin virkakieli ja kulttuurikieli. Ruotsi pysyi sitten virallisena virkakielenä Suomessa koko yhteisen historian ajan ja vielä Suomen sodankin jälkeen, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Vuoden 1863 suuri kieliuudistus muutti suomen kielen asemaa siten, että siitä tuli tasaveroinen ruotsin kanssa ja vähitellen Suomen pääkieli. Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 maasta olisi voinut tulla ainoastaan suomenkielinen, mutta monelle oli edunmukaista turvata ruotsin kielen asema ja säilyttää ruotsinkieliset asuinalueet. Tästä johtuen hallitusmuotoon kirjoitettiin vuonna 1919, että Suomessa on kaksi kansalliskieltä, suomi ja ruotsi. Suomi on edelleen kaksikielinen maa, jonka vuodelta 2000 peräisin oleva perustuslaki takaa
Oletuksena on myös se, että sukukieltä voidaan ymmärtää ilman muodollista opetusta mutta toisaalta ymmärtämistä voidaan edistää erityyppisin ohjeiden avulla sen jälkeen, kun on selvitetty, mitkä seikat tuottavat kääntämisessä ongelmia, mitkä eivät. Tutkimusaineisto ja menetelmät Useiden tutkimuskysymysten vuoksi tarkoituksena on kehittää menetelmiä, joiden avulla samanlaisuuden astetta voidaan arvioida eri lähtökohdista. Siten myös kielenulkoiset muuttujat, kuten osallistujien asenteet ja erilaiset kontaktit sukukieleen, sekä osallistujien arviot ymmärtämisprosessista ovat tutkimuksen kohteena. REMU-tutkimus suosii erityisesti kvalitatiivista lähestymistapaa, joskin mukana ovat myös määrälliset näkökulmat. Aineistona ovat erilaisten tehtävien tulokset, haastattelujen ja kyselyjen anti sekä nauhoitetut keskustelut. Tutkimuskysymys 1: Toisen ja vieraan kielen ymmärtäminen perustuu oppijoiden ja
annaabi.ee 
