Kun Euroopan neuvoston kieliohjelman tavoitteen mukaan jokaisen eurooppalaisen olisi hyvä osata kahta vierasta kieltä, yksi varteenotettava keino tukea Euroopan monikielisyyttä on reseptiivinen monikielisyys. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että se on tehokas ja tasa-arvoinen viestintätapa, sillä englannin käyttö ei ole kaikille yhtä helppoa. Suomalaisten ja virolaisten vuorovaikutuksessa on varsin tavallista, että kukin osallistuja käyttää vähintään osittain äidinkieltään. Ensikosketus lähisukukieleen liittyykin useimmiten puhetilanteisiin, mutta pitempään maassa viipyvä ei voi kuitenkaan välttää törmäämistä kyltteihin, ohjeisiin, tuoteselosteisiin, tietoiskuihin tai lehtiotsikoihin. Erityisesti työhön tai opiskelemaan tuleva joutuu tekemisiin kirjallisten dokumenttien kanssa lomakkeista lehtiartikkeleihin, kirjeistä tutkielmiin. Perehtyminen teksteihin on kenelle tahansa tärkeää siksi, että esimerkiksi opasteen
Sirkan äiti tulee käymään Erkin ja Sirkan luona. Sirkan ja Äidin välit ovat olleet jo kauan poikki. Äiti on mielestäni ihan fiksun tuntuinen henkilö ja Erkkikin jokseenkin siedettävä noin yleensä, mutta sirkka toimii kaikissa tilanteissa sikamaisimmin, mitä voisi olettaa. Lopussa Sirkka ja Erkki eroaa (asia, jota jo kerkesinkin odottamaan!). Ajatuksia lopuksi Kirja on vastannut osittain odotuksiani. Loppuvaikutelma on erittäin huono, on mennyt monta tuntia rehellisesti sanoen hukkaan. Onko tämän tarkoitus todellakin innostaa oppilaita lukemaan? Jos on, niin jossain on vika. Tiedän varsin hyvin, että maailmassa on todella paljon hyviäkin kirjoja, mutta lähes aina, ihme kyllä, koulussa joudutaan lukemaan aina vain kirjoja, jotka saavat masentumaan ja pahalle tuulelle. Miksi
annaabi.ee 
