.. Pakkohan se on myöntää. Mutta luenpa loppuun asti, kun olen aloittanutkin. Merkille pistää jo pelkästään kaksi ärsyttävää asiaa, jotka liittyvät kumpikin kielenkäyttöön: kirjassa käytetään aivan liikaa ruotsalaisia sanoja, joita ei voi olettaa lukijan osaavan, ja melko paljon kiroilua. Hyvä kirjailija ja suomentaja olisi selvinnyt näistä ongelmista. Pari lukua eteenpäin... Sirkka on lähtenyt pois. Erkki joutui väkivallan uhriksi verstaalla töissä ollessaan, ja särki kostoksi työkaverin (joka oli siinä jutussa mukana) auton ikkunan. Erkki pelkää nyt koko ajan joutuvansa hakatuksi. Erkin vanha ystävä, Augnite tulee käymään. Se tuo Erkille jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Kirjaa on ollut nyt yllättävän mielenkiintoista lukea; on tapahtunut jotain. Ja se Sirkka, ällöttävä tyyppi minun mielestäni. On paljon parempi, kun se on ainakin vaihteeksi poissa kuvioista. Saa nähdä, miten käy. Ja lopussa...
hän pääsi apteekkarin oppilaaksi. Lönnrot järjestettiin kuitenkin nopeasti opiskelemaan Hämeenlinnan triviaalikouluun itsenäisesti ja työsopimus apteekissa lopetettiin. Saadessaan päättötodistuksen jatkui Lönnrotin opintojen tie Turun akatemiassa, jossa samaan aikaan opiskelivat myös Johan Ludvig Runeberg ja J.V. Snellman. Lönnrot ansaitsi samaan aikaan raha kotiopettajana. Lönnrotin kiinnostus runoja ja suomen kieltä kohta syttyi hänen ollessaan kotiopettajana turkulaisen professorin ja hänen perheensä luona. Lönnrot suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon, minkä jälkeen hän aloitti lääketieteen opinnot Turussa ja jatkoi niitä myöhämmin Helsingissä. Ennen opiskelujen alkamista Helsingissä, Lönnrot aloitti ensimmäisen runonkeruumatkan, mikä suuntautui Hämeeseen ja Savoon. Matka laajeni Pohjois-Karjalaan ja Valamoon saakka. Lönnrot kirjoitti matkapäiväkirjan
annaabi.ee 
