Ja siinä oli samallainen juttu kuin pioneerien kanssa, eli se ei ollut pakollinen mutta samaan aikaan oli. Tosi vähäiset menivät kouluun jälkeen opiskelemaan Neuvostoliitoon, mutta he palasivat pian takaisin koska Neuvostoliitossa luultiin, että virossa oli heikko opetus, siksi heitä ei hyväksytty. Omaisuus: Omaisuutta satiin tosi vaikeasti. Tavallinen yleis perhe asui (valtion) asunnossa, vain tosi rikkaat saivat omistaa mökkiä. Kodinkoneista kaikilla perheillä oli pesukone, pöytäpuhelin, kahvimylly, jääkaappi, kaasuliesi, uuni, radio ja kuuma juokseva vesi. Rikkailla oli vielä lisäksi pölynimuri, televisio ja nauhuri. Myös autoa oli tosi vaikea saadaa, koska auto rahan kerämiseksi kulusi noin puoli ihmisen elämän ajasta. Autoja ei ollut myös saatavilla, kuten nyt. Piti odottaa Jonossa tai omistaa tuttavia ihmisia, jotka olivät töissä korkealla ammatilla (esim. eduskunnassa). Esimmerkiksi minun isoisän piti tehdä työtä
vakiintumiseen Suomen toisena virallisena kielenä. Kukaan ei tiedä tarkkaan, milloin ensimmäiset kontaktit nykyisen Ruotsin ja Suomen välillä syntyivät. Luultavasti kuitenkin 1100-luvulla, kun Suomeen tuli lännestä asutusta. Muuttoliike jatkui koko keskiajan. Muuttoliikkeen alkaessa ei ollut vielä olemassa Suomi-nimistä aluetta, vaan Suomi muodosti silloin Ruotsin valtakunnan itäosan ja sen asukkailla oli samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kaikilla muilla Ruotsissa. Suomi-käsite alkoi muodostua vasta 1300-luvulla. Ruotsin itäosissa (Suomessa) väestö oli kuitenkin suurimmaksi osaksi suomenkielistä ja ainoastaan vähemmistö puhui ruotsia. Ruotsi oli kuitenkin virkakieli ja kulttuurikieli. Ruotsi pysyi sitten virallisena virkakielenä Suomessa koko yhteisen historian ajan ja vielä Suomen sodankin jälkeen, jolloin Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Vuoden 1863 suuri kieliuudistus muutti suomen
annaabi.ee 
