Tutkimuksen tausta ja aihepiiri
Tunnistamatta
jääneet yksittäiset leksikaaliset elementit eivät estä viestintää tai kokonaiskuvan
syntymistä. Luettaessa aiemmin tuntemattoman sanan merkitys pystytään usein päättelemään
kontekstin perusteella tai havaitsemalla samankaltaisuutta äidinkielen tai muun hallitun kielen
kanssa. On todennäköistä, ettei tilanteen hallinnassa ole kyse pelkästään lingvistisestä tiedosta vaan
osittain myös kielenulkoisista kommunikaatiostrategioista. Sanotun tai luetun ymmärtämiseksi
tarvitaankin aktiivista työskentelyä, monentasoista päättelyä.
Aktiivinen työskentely ymmärryksen luomiseksi voi olla myös jaettua. Ongelmien esiintyessä
monikielisessä vuorovaikutuksessa ne pyritään ratkaisemaan yhdessä. Neuvottelemisen merkitys
korostuu, koska monikielisissä keskusteluissa kommunikaation ehdot ja strategiat eivät ole niin
vakiintuneita kuin yksikielisissä. Monikielistä suomalais-virolaista vuorovaikutusta koskeva oletus