tohtoriväitöskirjaa. Hänestään ihmiset ei voi asua toinentoisen kanssa elon loppuun, tai jos, sitten vain sen takia, että he tarvitsevat toinentoista, mutta ei rakkauden vuoksi. Hänellä on ystävä Aino, jonka suurin haave on miehen löytäminen ja lasten saaminen. Hän rakastuu Sannan assistentiin Jouniin, joka sanoi, että hänkin haluisi saada lapsia. Jouni on hiljainen ja herkkä mies, ja myös naimisissa, mutta ne löytävät, että se avioliitto ei kannattaa pitämistä, ja muuttavat yhteen. Se jäi vähän käsittömättömäksi, saako Jouni lapsia tai ei. Tuntui kyllä niin, että hän valehteli Ainolle. Sanna tutustui työnsä ajalla Aleksiin, joka oli vähän aikaa sitten eronnut, ja heille luonnollisesti tapahtui niin, kuin elokuvissa tavallisesti tapahtuu, ehkä he rakastuivat toinentoiseen. Loppu oli onnellinen, kuin todellisessa rakkauselokuvassa pitääkin olla. Sannan vanhemmatkin olivat eronnut, mutta hekin löysivät lopuksi oman toisen
Se tuo Erkille jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Kirjaa on ollut nyt yllättävän mielenkiintoista lukea; on tapahtunut jotain. Ja se Sirkka, ällöttävä tyyppi minun mielestäni. On paljon parempi, kun se on ainakin vaihteeksi poissa kuvioista. Saa nähdä, miten käy. Ja lopussa... Ei se Augnite kai mitään turvallisuudentunnetta tuonutkaan, ohimenevä kohtaus se kai vain oli. Erkki joutui työttömäksi, mutta pääsi muutoin pälkähästä autohomman suhteen. Sirkka ja Erkki muuttavat erään "ämmän" taloon (ilmaus "ämmä" muuten ärsyttää minua koko kirjan lopun ajan!). Aluksi sujuu ämmän kanssa ihan hyvin, Erkki ulkoiluttaa hänen koiraansa, eikä sirkankaan kanssa ole suuria ongelmia, mutta sitten Sirkka eräänä yönä pimahtaa Erkille, ja herättää ämmän, jonka jälkeen välit häneen menevät. Lukupäiväkirja; Tuomas Airaksinen, 1.1
annaabi.ee 
