Lönnrotin aikana oli vaikea saada koulusivistystä, mutta hänet kuitenkin lähetettiin Tammisaareen vuonna 1814. Lönnrott opiskeli Turun katedraalikoulussa vuosina 1816-1818, silloin hän oppi muun muassa ruotsia ja latinaa. Rahaa opiskeluihinsa Lönnrot hankki ompelemalla vaatteita ja kiertelemällä ympäriinsä laulavana teininä. Hänet rahat kuitenkin loppuivat ja Lönnrotin oli pakko lopettaa opiskelu. Lönnrot pääsi kuitenkin pienellä avustuksella opiskelemaan Porvoon lyseoon, mutta hän muutti kuitenkin pian Hämenlinnaan, missä hän pääsi apteekkarin oppilaaksi. Lönnrot järjestettiin kuitenkin nopeasti opiskelemaan Hämeenlinnan triviaalikouluun itsenäisesti ja työsopimus apteekissa lopetettiin. Saadessaan päättötodistuksen jatkui Lönnrotin opintojen tie Turun akatemiassa, jossa samaan aikaan opiskelivat myös Johan Ludvig Runeberg ja J.V. Snellman. Lönnrot ansaitsi samaan aikaan raha kotiopettajana
lasten piti astua pioneeriksi. Se ei ollut pakollinen, mutta jos joku ei astunut pioneeriksi, sitä kiusattiin ja luultiin, että se on paha ihminen. Seitsemästä luokasta alkaen, kymenenteen luokan saakka astuttiin komsomooliin. Se oli organisaatio jolle oli pakko maksaa, joka kuukausi veroa. Ja siinä oli samallainen juttu kuin pioneerien kanssa, eli se ei ollut pakollinen mutta samaan aikaan oli. Tosi vähäiset menivät kouluun jälkeen opiskelemaan Neuvostoliitoon, mutta he palasivat pian takaisin koska Neuvostoliitossa luultiin, että virossa oli heikko opetus, siksi heitä ei hyväksytty. Omaisuus: Omaisuutta satiin tosi vaikeasti. Tavallinen yleis perhe asui (valtion) asunnossa, vain tosi rikkaat saivat omistaa mökkiä. Kodinkoneista kaikilla perheillä oli pesukone, pöytäpuhelin, kahvimylly, jääkaappi, kaasuliesi, uuni, radio ja kuuma juokseva vesi. Rikkailla oli vielä lisäksi pölynimuri, televisio ja nauhuri.
sillä englannin käyttö ei ole kaikille yhtä helppoa. Suomalaisten ja virolaisten vuorovaikutuksessa on varsin tavallista, että kukin osallistuja käyttää vähintään osittain äidinkieltään. Ensikosketus lähisukukieleen liittyykin useimmiten puhetilanteisiin, mutta pitempään maassa viipyvä ei voi kuitenkaan välttää törmäämistä kyltteihin, ohjeisiin, tuoteselosteisiin, tietoiskuihin tai lehtiotsikoihin. Erityisesti työhön tai opiskelemaan tuleva joutuu tekemisiin kirjallisten dokumenttien kanssa lomakkeista lehtiartikkeleihin, kirjeistä tutkielmiin. Perehtyminen teksteihin on kenelle tahansa tärkeää siksi, että esimerkiksi opasteen ymmärtäminen voi säästää aikaa tai käyttö- tai muun ohjeen ymmärtäminen vaivaa, jopa rahaa. Olennaisinta on siis kielen ymmärtäminen. Se alkaa samankaltaisuuden havaitsemisesta uuden ja aiemmin opittujen kielten välillä
annaabi.ee 
